Rossi, se ainoa oikea lattia

Rossilattia, täytepohja, rossipohja, ryömintätilallinen alapohja.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meillä puhutaan rossipohjasta. Rintamamiestaloissa rossipohjaa on käytetty lähes aina, jos talo on kellariton, kuten meillä.

Lattian ideahan on alapohjan tuulettuvuus,
joissain taloissa tuulettuvaa ilmatilaa lattiarakenteen alle sokkelitilaan jää vain parikymmentä senttiä, joissain taloissa reilusti toista metriä. Meidän talossa tilaa on hyvin, reilu metri. Siellä siis pääsee hyvin tutkimaan tulevaisuudessa lattian kuntoa altapäin. Ennen meidän alapohjaan ei ole päässyt mistään, ainoastaan kurkkimaan parista hassusta kissanluukusta.Nyt pohjaan tehdään sokkeliin luukku, josta tilan pääsee tutkimaan ainakin joka vuosi, mielellään tietysti jokaisena vuodenaikana.

Bitumikaista sokkelin ja rakenteen välissä

Sokkelissa olevat kissanluukuthan oli meillä osin tukittu, sekä niitä oli alunperinkin liian vähän. Tuuletus ei siis toiminut ja kosteus pääsi tekemään tuhojaan ja sädesieni valtasi tilaa. Purkutöiden jälkeen kuorimme alapohjasta pintamaata ja uusimme pintamaaksi ns. kapillaarisoran. Sokkeliin tehtiin uusia kissanluukkuja, jotta tuuletus tehostuu ja laajennuksen tukkimaan kulmaan tehtiin poistoilmaputki, joka johtaa katolle. Nyt tilassa vaihtuu ilma ja kosteus pysyy kurissa. Meille on tulossa tänä syksynä vielä salaojat, joten se tietenkin kuivaa tehokkaasti myös alapohjaa.


Kapillaarisora alapohjassa

Rossilattian rakenne on melko yksinkertainen, meidän talossa tukipalkiston lisäksi rakenne on alapohjan ilmatilan jälkeen niskojen alapuolelle ruuvattu harvalaudoitus, tuulensuojalevy, selluvilla, tiivis ilmansulkupaperointi ja lattialauta, lattiassa on ristikoolaus, johon lautalattian saa kätevästi kiinnitettyä. Tämä rakenne on hygroskooppinen, eli hengittävä. Kapillaarisen kosteuden nousu on estetty kapillaarisoralla ja bitumikaistalla.


Eristetilaan puhallettiin selluvilla  (kuvissa vielä tiivistämättä)


Lähes tärkeimpänä kohtana tässäkin rakenteessa pidän tarkasti tehtyä ilmansulkua, se pitää huolella tehdyn eristyksen kanssa lattian a) vedottomana b) ilmavuodot, jota kautta sisäilmaan voisi päästä epäpuhtauksia, poissa. Meillä lattian ilmansulkupaperi nousee seinälle reilusti, kolmisenkymmentä senttiä limittäin seinän paperoinnin kanssa, tietenkin saumakohdat tiiviisti teipattuna. Selluvilla puhallettiin niin, ettei paperin alle jäänyt yhtään tyhjää ilmatilaa. Alimpana harvalaudoituksen päällä oleva tuulensuojalevy tiivistettiin puurimoilla lattianiskojen alapuolelle samansuuntaisesti naulattuihin lautoihin.  Ilmansulkupaperin päälle tulee lattialaudoitus tarkasti tehtynä niin, ettei ilmansulkupaperi pääse missään nimessä hajoamaan mistään. Meidän talossa ilmansulkua pidetään siis lähes pääosassa koko remontissa, jokaisen niitin ja naulan kohta valikoidaan tarkasti, jottei ilmavuotoja pääse syntymään.


Rossipohjan ristikoolaus ja tuulensuojalevy näkyvissä. Tuulensuojalevyn reunat tiivistettiin vielä puurimoilla
Valmiista lattiapinnasta en vielä saanut kuvia, koska työt on vielä hieman kesken, joten siitä vielä jatkossa lisää.

Meillähän jää taloon tämän uusitun rossipohjan lisäksi myös betonilaatta, joka on siis laajennuksen osalla. Rossipohja on paljon helpommin huollettavissa ja sen kuntoa pystyy jatkuvasti tarkkailemaan. Betonilattiaa taas tuskin elämämme aikana uudelleen alamme piikkaamaan auki, kun se nyt on kertaalleen tehty, oli muuten huomattavasti isompi homma, kun vanhan kunnon rossilattian kanssa. Betonilaatasta korjauksineen tulee oma postaus myöhemmin, kunhan työt edistyy niin pitkälle. Puhallusvillan puhaltamisesta tarkemmin myös omassa tekstissään, kunhan päästään välipohjaankin käsiksi.
Seuraavassa postauksessa mietitään lasten kanssa raksailua ja kuinka maalla on mukavaa, pysythän kuulolla :)


Syysterkuin, Anna